Oiva Alasen saarna Kaupunginkirkon juhlassa

Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.

Tuskin olet välttynyt ainakaan vilkaisemasta televisiosarjaa Remppa vai muutto. Siinä asetetaan vastakkain perheen nykyisen asunnon remontoinnin mahdollisuudet ja kokonaan uuden kodin hankkiminen. Suunnitelmia ja perusteluja esitellään  huolellisesti puolin ja toisin, ja lopulta asukkaat tekevät valinnan.

Me olemme nyt koolla seurakunnan  siinä vaihtoehdossa, joka oli Muutto. Torin laidassa ollut puukirkko ei kooltaan ja kunnoltaan enää vastannut toiminnan vaatimuksia. Vuosi-kaudet oli keskusteltu ja väiteltykin, mitä pitäisi tehdä. Kulttuurisihteeri Juhani Heinosen mukaan taidemaalari Uuno Soldanin leski testamenttasi talonsa ja tonttinsa uuden kirkon rakennushankkeeseen, jolloin rakennusrahasto karttui jo vuonna 1955. Se oli painava kannan otto. 

Loimaan Kaupunginkirkko vihittiin adventtisunnuntaina 1973. Monitoimisen Työkeskuksen runsaan vuoden kestänyt rakennustyö oli saatu päätökseen. 

Kirkon suunnitteli Arkkitehtitoimisto Lukander & Vahtera. Peruskiven muurauksen ajankohtaan liittyvää historiaa kirjoitettiin pergamenttiin, joka on esillä aulassa. Tuolloin elettiin presidentti Kekkosen aikaa, kaupunginjohtaja Nikkilän aikaa ja kirkkoherra Seppäsen aikaa. Kirkon rakennustoimikunnasta ei ole enää ketään  tapahtumia muistelemassa. Mittavan työmäärän tuloksia saamme me, nyt elävät sukupolvet, katsella.

Vaikka maassamme oli nähty monia perinteisestä poikkeavia kirkkoja, lienee tämän kirkon arkkitehtuuri tehnyt loimaalaisiin lähtemättömän vaikutuksen. Ne teistä, jotka tuolloin lähestyitte rippikouluikää tai olitte jo aikuisia,  muistatte miltä uusi kirkko tuntui. Yhä kirkon mitat ovat huikeita. Korkeuksiin kohoava alttariseinä ja siihen liittyvä ikkuna muistuttavat, että olemme matkalla kohti taivasta. Kattolamppujen  tähtikuviot valaisevat tietä. 

Olen viehättynyt näkymään, jonka viisto katto muodostaa katsottuna urkujen puolen perältä: on kuin meitä suojaisi valtava telttakangas!

Tämä ei kuitenkaan ollut ensivaikutelmani. Onko tässä kirkossa aina pitkäperjantai? Musta alttarin edus ja kaide sekä lattiasta kohoava musta risti näyttäytyvät kuin kyntöpellon, saven väriä symboloivan penkkirivistön, takana.  Kirkkaalla säällä ikkunapuitteitten varjot piirtävät valkoista vasten ristikot, kuin kalterit. 

Tunnistan itseni siis tiilenpäitten ja kaltereitten keskeltä! Olen oikeassa paikassa, jos musta väri kertoo meidän hädästämme, synnin verkosta ja elämän kadottamisesta. Koko tätä kuvaa hallitsee tyhjä risti! Risti näyttää tien, läpi savisen pellon se kutsuu meitä julistaen ylösnoussutta Herraa Jeesusta Kristusta. Hänessä meille on lahjoitettu pelastus,  
jonka otamme vastaan Pyhässä Ehtoollisessa.

Kun seurakunta viisi vuosikymmentä sitten astui tähän Herran huoneeseen, oli Rempan sijasta valittu Muutto. Ehkeivät loimaalaisten reaktiot vallan hämmästyneisiin huokauksiin yltäneet tv-ohjelman tapaan, mutta valmiiksi oli saatu uusi ja ihmeellinen kirkkorakennus. Arkkipiispa Martti Simojoki vihki toimintakeskuksen tarkoitukseensa pyhässä messussa.
Käsikirjan sanoin tämä ”erotettiin seurakunnan jumalanpalveluspaikaksi ja pyhitettiin Jumalan sanalla ja rukouksella. Kirkko on taivasten valtakunnan merkki ja Jumalan kansan lepopaikka.”

Viettäessämme kirkon vihkimisen muistopäivää iloitsemme kaikesta hyvästä, mikä on tullut osaksemme. Täällä olemme kuulleet Jumalan sanaa, viettäneet Herran Pyhää Ehtoollista, rukoilleet, kiittäneet ja ylistäneet Herraa. Täällä on pyhässä kasteessa liitetty uusia jäseniä seurakunnan yhteyteen, konfirmoitu rippikoululaisia, vihitty morsiuspareja avioliittoon ja siunattu heidät, jotka on kutsuttu ajasta ikuisuuteen. Täällä Jumala on keskellämme ja lähestyy meitä sanassa ja sakramenteissa. 

Liitymme riemuitsevaan joukkoon, joka huutaa:  »Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!»

Ylösnoussut Herra Jeesus on keskellämme tänään ja koko alkavana uutena kirkko-vuotena. Hän on meidän kuninkaamme. Hän kuulee meitä ja tuo meille avun.

Profeetta Sakarjalta on ennustus nöyrästä kuninkaasta, joka ratsastaa aasilla kohti Jerusalemia. Evankelistat, siis Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, viittaavat tähän kuvatessaan Jeesuksen kärsimystien alkamista. He näkivät, että Vanhan testamentin profeettojen ennustukset tulevasta Messiaasta toteutuivat Jeesuksessa, joka tuo tullessaan Jumalan valtakunnan kansansa keskelle. 

Kirkkomatkalle, pyhiinvaellukselle Jerusalemiin ja erityisesti sen keskuspyhäkköön, temp-peliin, lähdettiin innostunein mielin. Psalttarissa, juutalaisten virsikirjassa, on tätä tunnel-maa kuvaava laulu:
    (Jumala,) Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
    ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
    Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
    sinne puhkeaa virvoittava lähde,
    ja sade antaa heille siunauksensa.
    Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
    ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
 
Tänään alkaa uusi kirkkovuosi. Huomisesta alkaa jouluaattoon kestävä adventtipaasto, odotuksen aika. Kulloinenkin adventtikynttilä kertoo siihen asti eletystä ja viittaa tulevaan. 
Adventtikynttilöiden syttyessä sunnuntai sunnuntailta valo lisääntyy, ja etäämpänäkin oleva joutuu sen piiriin. Jouluyön kirkkauden evankeliumi loistaa sitten jo kaikille kansoille. 

Profeetta kehottaa tytär Siionia iloitsemaan ja tytär Jerusalemia riemuitsemaan. Jerusalemin asukkailla on ilon ja riemun aihetta: kuningas tulee. Uuden kuninkaan saapuminen merkitsi kansalaisille rauhaa ja järjestystä. Kuninkaalta tiedettiin odottaa lupauksia, kuten verohelpotuksia tai suuria uudistuksia. Kuningas, joka nyt on saapuva, on vanhurskas ja voittoisa.

Messias-kuninkaan tuleminen nostattaa ilon ja riemun. Tavallinenkin kuningas olisi jo saanut tämän aikaan, mutta nyt oli kysymyksessä jotakin enemmän. Suuret odotukset täyttivät mielet. Sama tunnelma on tarkoitettu meille, seurakunnalle, kirkkovuoden alkaessa. Jeesus saapuu pelastajana kansansa keskuuteen.

 Pyhiinvaellusmatkan päämäärä ohjaa kaikkien mukana olevien ajatukset Jumalaan, Jumalaa ympäröivään pyhään salaisuuteen. ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot.” 

Jerusalemin tiellä Hoosianna-huuto "auta ja pelasta" kohdistettiin tulevalle Messiaalle. Kristillinen toivo perustuu siihen, että Jeesusta voi huutaa avuksi. Siksi se voi muuttua riemuhuudoksi ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Evankeliumissa Jeesus hallitsee tilanteen ja neuvoo ymmärtämättömiä opetuslapsiaan, antaa sanat suuhun. Kertomuksesta heijastuu ihmisen luottamus häntä suurempaan Mestariin. Siinä usko on luottamusta Jeesuksen lupauksiin, suostumista hänen sanansa varaan. 

Uusi rauhanruhtinas on vanhurskas, voittoisa ja nöyrä. Jeesus voittaa synnin, kuoleman ja Jumalan vastustajan. Tulee rauha. Sodan kokeneet tietävät, mitä rauha merkitsee. Jokaisella on oman elämänsä sodat, joihin olemme tahtomattamme sotkeutuneet. Rauhan rakentaminen on vaikeaa. Rauhanruhtinas tuo sanomansa näihinkin taisteluihin. 

Syvimpään nöyryyteen suostuva Kristus kutsuu sanoen: ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm 3:20)  

Viisi vuosikymmentä ovat Loimaan Kaupunginkirkon kellot kutsuneet seudun asukkaita jumalanpalvelukseen. Ajan saatossa on voinut käydä niin, että kellojen ääni on him-mentynyt tai seurakuntalaisten kuulo huonontunut. Mitkä ovat meidän esteemme tulla Jeesuksen luokse? Itse kullakin on oma ahdistuksensa. Yhdellä huoli työstä ja toimeen-tulosta, toisella huoli läheisestä, kolmannella sairaus tai kuoleman suru. Joku tuntee itsensä perinpohjin Jumalalle kelpaamattomaksi ja soisi olevansa kokonaan jossakin muualla. Kaikille Jeesus sanoo: Tulkaa minun tyköni. Ja vielä: sallikaa muidenkin tulla! Älkää antako minkään olla esteenä! 

Jeesus on selvillä siitä, että meidän hoosianna-huutomme vaihtuvat ristiinnaulitse-huudoiksi. Silti hän jatkaa matkaa. Kristuksen oman esikuvan tähden seurakunnan kynnys on matala kaikkien tulla, sillä syntiset häntä tarvitsevat. Tässä avarassa ja puhdaspiirteisessä kirkossa ja sen monissa toimitiloissa saavat tuntea olonsa tutuksi ja kotoiseksi hekin, jotka eivät kovin usein osallistu seurakunnan toimintaan.  

Täällä Jeesus sanoo nuorelle ja vanhalle, huolettomalle ja suruunsa sortuvalle: Tule minun luokseni! Tule pois siitä, mikä vie poispäin Jumalasta, tule kuolemasta elämään. Ei kysytä, montako vuosikymmentä sinulla on koossa. Merkittävää on, että jokaista synnin taakkaa kantavaa Kristus kutsuu  kuolemasta elämään. 

Otamme vastaan adventin kuninkaan, ja kannustamme häntä kohti tehtävänsä täyttämistä. Adventtina me liitymme  evankeliumissa riemuitsevaan joukkoon. Iloitsemme siitä, että Kristus on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa. Psalmin sanoin ”Ilo  valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!” Riennämme Kristuksen kanssa Jerusalemiin. Hän näyttää tietä.